Hannu oli jo pitkään metsästänyt junanvaunujen vetäjäksi höyryveturia, neuvottelut VR:n kanssa ajautuivat umpikujaan ja lopulta vuonna 1993 sopiva löytyi. Vr1-mallin veturi, lempinimeltään kana, saapui Haapamäen Höyryveturipuistosta.
Veturin lempinimi tulee muuten siitä, että ajossa veturi vaappuu kiskoilla edestakaisin, mustuttaen kanan kävelyä. Lähellä olisi myös ollut, että kanan sijasta pihallamme seisoisi isompi, Hr1 ”Ukkopekka”. Tämän hankkiminen kuitenkin jäi Hannulta haaveeksi, sillä sen paino oli yli kaksinkertainen Vr1:n painoon – lähes 100 tonnia. Sen kuljettaminen teitä pitkin Kiskokabinettiin, olisi ollut liian haasteellinen prosessi.